Valokuvauksestani — Ympäristöllinen Perintö, Kontemplatiivinen Valokuvaus ja Kehoarkeologia

Osku Leinosen valokuvaus on hidasta, kehollista ja kontemplatiivista. Kuvat syntyvät siellä, missä aika, liike ja pinta kohtaavat — rakennetussa ympäristössä, maisemassa ja omassa kehossa. Työskentelyni ytimessä on kysymys: miten olemme maailmassa ja miten maailma on meissä.

Aurinko

Vanhan puuoven väri. Lattialautojen pehmeys. Punamullalla maalatun seinän lämpö, johon aurinko ja tuhannet katseet ovat varautuneet. Kosketa puuta, tiiliseinää. Seinän halkeamaa. Ota askel. Löydä yksityiskohta, joka oli hetki sitten piilossa — nyt se paljastuu. Anna silmien ja kameran löytää se, mikä täytyy löytää, ja se, mikä on jäänyt jälkeen.

Sade

Värit muuttuvat. Pinnat siirtyvät toiseen maailmaan. Sävyjen intensiteetti hiljenee, mutta ikkunalasiin valuva vesi piirtää heijastuksia, kuvioita, uudelleenmuotoutuvia kuvia. Vanhan lasin kuplat ja epätasaisuus tuntuvat lohdullisilta. Ei ihminen ole täydellinen — eikä ympäristön iho. Ajan merkit kulkevat rinnakkain oman ihoni kanssa. Pinta vanhenee, syvenee, muistaa.

Kosteus

Yhtäkkiä näet kaikki märän kiven värit — pienet sateenkaaret, jotka vesi on tuonut esiin. Vanhassa tallissa lattia on kostea ja sävyltään syvempi kuin auringon kuivaama seinä. Pöly on vetäytynyt suojaan, asettunut puun uurteisiin. Se ei nouse ilmaan oven äkillisestä avautumisesta, vaan käyttäytyy toisin kuin kuivana. Hevosenkengät ovat muovanneet lattiaa ajalla ja työllä kuin harvinaisen planeetan pintaa. Työkalujen jäljet puussa ovat kuin allekirjoituksia valkoisella paperilla.

Kylmä

Hiljaisuus on tiheä. Metalli tuntuu jäätävältä ja kosketus värisyttää. Ruosteen rinnalle on syntynyt pieniä, ruosteenpunaisia jääkiteitä, jotka saavat ympäristön kimaltamaan. Valo on muuttunut. Tarinan sävy on toinen.

Ympäristöllinen Perintö — Yhteinen Ihomme

Kun näen, kosketan ja valokuvaan pintoja, koen koskettavani yhteistä ihoamme — ympäristöllistä perintöä. Kaikki materiaali ei säilytä muistoja yhtä syvästi. Asutut, eletyt paikat ja ajan patinoimat rakennukset kantavat erityistä kerroksellisuutta. Ne ovat kuin levysoittimen vinyyli: kosketus on neula, joka herättää musiikin.

Kamerani toimii tuona neulana. Objektiivi ja valo kulkevat pintojen topografian yli, etsien jälkiä, rytmiä ja muistia. Säilytetty ympäristö on yhteinen muistipankkimme. Jos kadotamme sen, kadotamme osan itsestämme.

Aloitin rakennettujen ympäristöjen pintojen ja tekstuurien kuvaamisen kesällä 2019 Piirun rakennusperintökeskuksessa Pispalassa, Tampereella, oppisopimuskoulutukseni aikana. Välittömästi lumouduin säilytetyistä pinnoista. Huolellisesti restauroitu huvila oli — ja on — ympäristöllisen perinnön aarre. Siitä lähtien olen syventänyt työtäni eräänlaisena jälkien valokuvaajana — dokumentoimassa yhteisen ihomme tarinaa.

Kontemplatiivinen Valokuvaus ja Kehoarkeologia

Työskentelyni ei rajoitu vain rakennettuun ympäristöön. Teen myös kontemplatiivisia omakuvia ja pieniä maisemakuvia, joissa liike, pysähtyneisyys ja aika limittyvät. Pitkät valotusajat, kehollinen läsnäolo ja butoh-vaikutteinen liikkeen kuuntelu sulautuvat yhteen samassa tutkimuksessa.

Keho ja ympäristö heijastavat toisiaan. Kuten butoh’ssa keho voi muuttua maaksi, vedeksi tai tuuleksi, myös valokuvissani ihminen on osa maisemaa — ei hallitseva, vaan huokoinen. Ympäristön iho ja oma ihomme vanhenevat rinnakkain. Molemmat kantavat jälkiä.

Kutsun tätä lähestymistapaa toisinaan kehoarkeologiaksi: pinnat, kerrostumat ja ajalliset jäljet paljastavat sen, mikä on ollut — ja sen, mikä yhä on. Kuvaaminen on esiinkaivamista, ei rakentamista.

Pispala — Maisema Jossa Historia ja Nykyhetki Kohtaavat

Pispala, jossa asun, on täynnä ainutlaatuisia rakennuksia, ihmisiä ja luontoa. Se on maisema, jossa historia ja nykyhetki kohtaavat — harju kahden järven välissä, työläiskulttuurin ja taiteilijuuden risteyskohta. Valokuvissani pyrin tallentamaan tuon kohtaamisen: pienen, mutta merkityksellisen yksityiskohdan, joka muuten jäisi huomaamatta.

Taiteesta ja Katsomisesta

Taiteilijana pyrin luomaan mielikuvia, herättäviä vaikutelmia ja muistijälkiä. Valokuvat synnyttävät vedoksia, vedokset ajatuksia, ajatukset uusia kokeiluja — toisinaan uusia naamioita rakennettavaksi, toisinaan performatiivista liikettä tai butoh-tanssia. Kaikki alkaa havainnosta. Pienestä kivestä polulla. Pienestä värähdyksestä sydämessä.

Ihmisenä toivon voivani muistuttaa meitä kuulumisesta tähän paikkaan — nyt. Riippumatta siitä, mitä on jo menetetty tai jätetty taakse, yhteinen perintömme voi alkaa tästä hetkestä. Me olemme osa sitä.

Siksi meidän on nähtävä, kosketettava ja arvostettava. Kaikilla aisteillamme. Hellästi ja kiitollisina.

Valokuvagalleriat

Valokuviani voi selata ja hankkia kahdesta verkkogalleriasta:

• Osku Leinonen Photography — Päägalleriani on Smugmug-alustalla. Se sisältää laajat kokoelmat omakuvia, yksityiskohtia luonnosta, butoh-henkisiä kuvia ja maisemakuvia. Kuvia on yli 3000 ja ne ovat tilattavissa korkealaatuisina vedoksina, tauluina ja kehystettyinä.
• Joyful Photography — Picfair-galleria, josta kuvat ovat ladattavissa ja tilattavissa monipuolisilla tavoilla, myös ulkomailta.

Työvälineeni

Kuvankäsittelyssä käytän ensisijaisesti Adobe Photoshopia, joka on ammattivalokuvaajien ja graafisten suunnittelijoiden alan standardi. Adobe Photoshop Elements on kevyempi ja edullisempi vaihtoehto, jonka ominaisuudet riittävät mainiosti monille kotikäyttäjille ja harrastajille.

Maksuttomista vaihtoehdoista GIMP (GNU Image Manipulation Program) on monipuolinen ja täysin ilmainen kuvankäsittelyohjelma, joka tarjoaa pitkälti samat perustoiminnot kuin kaupalliset ohjelmat. Pilvipohjaiset kuvankäsittelyohjelmat tarjoavat lisäksi nopean tavan muokata kuvia suoraan selaimessa ilman asennuksia.

Tärkeintä kuvankäsittelyssä ei kuitenkaan ole ohjelma, vaan se, mitä haluat kuvalla sanoa. Hyvä työkalu palvelee tyyliäsi — ei toisin päin.