Butoh: filosofia, harjoitus ja esitys
Butoh ei ole tyyli, jota kopioidaan. Se on tapa kohdata se, mikä on jo tässä: keho, hetki ja ympärillämme olevat ihmiset.
Mitä butoh on?
Butoh on kontemplatiivinen, luova ja humaani tapa vahvistaa läsnäoloa, kehollisuutta, herkkyyttä ja vuorovaikutusta. Se kumartaa elämälle ja ojentautuu avoimin sydämin maailmaan, ja se sopii kaikenikäisille ja -taustaisille ihmisille.
Butoh’n perusajatus on yksinkertainen: keho sellaisenaan on ilmaisuvoimainen ja kokemuksista rikas. Kokemus, oma keho ja mielikuvat ovat harjoittelun lähtökohtia, eivät muoto tai esteettinen sopimus. Butoh’ssa mielikuvat muuntuvat liikkeeksi ja liikkumattomuudeksi, kauneudeksi ja läsnäoloksi.
Butoh on fyysistä ja psyykkistä harjoittelua ja kiehtova esitystapa. Se voi olla ravisuttavan, jopa humoristisen kurittomaan, ja silti samalla syvästi perinteinen, rituaalisuuteen asti. Butoh voi palauttaa mieleen arkaaisia säveliä, värejä ja värähtelyjä, joita emme osaa pukea sanoiksi mutta jotka koskettavat sisäistä maisemaamme. Silti butoh on hyvin konkreettista. Keho on aina konkreettinen, ei koskaan abstrakti.
Olemuksen tavoittaminen
Butoh’n tavoitteena on tavoittaa ihmisen olemus, hänen alkio- ja piilolähteensä. Jokainen ihminen on yksilöllinen luomus. Butoh kutsuu meidät pois jäljittelystä: toisten tanssijoiden, odotusten ja sen kuvan jäljittelystä, jonka olemme oppineet itsestämme esittämään.
Olemisen kokemuksen kautta ihminen ja esiintyjä muuttuvat hetkeksi potentiaalin esiin tuojiksi: hän antaa sen, mikä hetkessä on mahdollista, tulla näkyviin, vapaana menestyksen, esittämisen ja sosiaalisen lihan ajatuksista. Sosiaalisella lihalla tarkoitan roolien, odotusten ja harjoitellun identiteetin kerrosta, jota kannamme kuin toista kehoa. Se suojaa meitä, ja samalla se pitää meidät kiireisinä. Butoh ei repäise sitä pois. Se antaa sille tilaa hiljentyä, jotta alta voi tuntua jotain alkuperäisempää.
Kyse on liikkeestä hajanaisuudesta kohti eheyttä ja omaa, itsenäistä luovuutta. Esitykset ja kohtaamiset eivät synny väkisin. Ne löydetään. Ne hengittävät, seisovat omilla jaloillaan ja lähestyvät tapahtumista: omaa arvoaan ja sellaisuuttaan.
Ei tarvetta todistaa
Butoh’ssa on olennaista, että tarve todistaa jotain tai varmistaa oma olemassaolo rauhoittuu. Niin tekee myös nälkä ylläpitää olemassaolon tunnetta jatkuvalla palautteella ja ärsykkeillä.
Ihminen on äärimmäisen nälkäinen ärsykkeille, ja yhteiskunta ruokkii tuota nälkää monin tavoin. On terveellistä ja eheyttävää pitää tauko ärsykkeiden tulvasta ja oppia, että vaikka itseä ei jatkuvasti vahvistettaisi hälyisää ulkomaailmaa vasten, et katoa.
Butoh on taito nähdä asiat rauhallisemmin ja selkeämmin kuuntelemalla sisäistä viisautta koko keholla ja mielellä.
Butoh on hiljaisuutta ja liikkumattomuutta, läsnäolon liikettä ja hyväksymisen naurua.
Sisäinen maisema
Esiintyjässä, harjoittelijassa ja katsojassa on sisäinen maisema, joka butoh’ssa herää eloon. Kehon pinta kohtaa arkitodellisuuden ja vuorovaikuttaa sen kanssa. Voimakkaassa vuorovaikutuksessa tästä voi syntyä jotain yhteistä ja yhteisöllistä ihmisten välillä, jotain, joka kumpuaa muistojen ja kokemusten arkaaisesta tilasta.
Tästä tilasta syntyvät ihmiselämän vaikuttavimmat ja merkityksellisimmät kokemukset: tanssi, runous, myytit, sadut, taide, rakkaus ja luova elämä.
Hyvän taide
Hyvän taide on käsite, jonka olen kehittänyt vuoden 2012 opinnäytetyössäni Butoh: ihmisen matka kohti Hyvän taidetta. Siinä butoh’ta tarkastellaan esittävän taiteen lajina, harjoitusmuotona ja henkisen kasvun menetelmänä.
“Hyvä taide” on jotain, minkä joku muu määrittelee. Hyvän taide on taidetta, joka syntyy hyvästä ja tekee hyvää. Sitä ei määritellä ulkoapäin, vaan se kutsutaan esiin sisältä. Hyvä ei tarkoita moraalista kiltteyttä, eikä sen vastakohta ole pahuus tai “huono käytös”. Sen ydin on hyväksyntä: oman elämän, itsen ja ohimenevyyden hyväksyminen.
Butoh tarjoaa kokemuksia ja ajatuksenkulkuja, jotka voivat tukea arjen myönteistä puolta ja vahvistaa eheyttä ja hyvinvointia. Ihmisen suhde maailmaan alkaa hänestä itsestään, ja butoh’n vastuun hyväksyminen valmistaa meitä maailmaan eheän kokemuksen kautta. Hyvän taiteena butoh voi yhdistää tekijän, vastaanottajan ja yhteiskunnan ja ravita (yhteistä) sielua. Se on yksi polku psyykkiseen kasvuun.
Ainoa vaatimus: itsetuntemus. Butoh’ta voi pitää elämäntapana, filosofiana tai periaatteena ja asenteena, jolla lähestytään asioita, liikettä, olemassaoloa tai taidetta. Sen yksi tarkoitus on tarjota tapa lähestyä ihmisiä ja eläviä olentoja olematta normi tai järjestelmä. Mielestäni ainoa asia, jota butoh voi ihmiseltä vaatia, on itsetuntemus, joka synnyttää vastuun elämästä ja rehellisyyden.
Mitä voisi olla taiteessa tai elämässä tärkeämpää?
Terveys on virtaava tila, ei kiinteä määritelmä. Hyvä ja huono, helppo ja vaikea kuuluvat kaikki ihmiselämään. Silti koko elämänsä ajan voi tuntea olevansa terve, elävä ja eheä yksilö. Butoh-tanssija liikkuu ja muuntuu kohti puhdistunutta olemisen tilaa: olemassaoloa, aitoa itseä ja nykyhetkeä. Butoh antaa mahdollisuuden tavoitella tätä kokemusta ja antaa sen vaikuttaa elämäämme. Se ei lopu harjoituksen tauotessa. Tämä on osa butoh’n eheyttävää, parantavaa ja energisoivaa voimaa.
Butoh tukee hyvinvointia, mutta se ei ole lääketieteellistä hoitoa eikä korvaa ammattilaisen apua.
Miten harjoittelemme
Butoh-harjoittelussa työskennellään ilman sanoja ja rakentamatta rooleja. Ensin on hyvä purkaa, ei rakentaa: antaa sisäisen hälyn vaimentua ja herkistyä aistimaan. Hitaus, hiljaisuus ja mielikuvat muuttuvat liikkeeksi ja läsnäoloksi.
Tutkimme, miten liikettä voi lähestyä:
- Ylhäältä alas, alhaalta ylös
- Sisältä ulos, ulkoa sisään
- Mielestä kehoon, kehosta mieleen
- Ei mistään jonnekin, jostakin ei mihinkään
- Täyteydestä tyhjyyteen, tyhjyydestä täyteyteen
- Suunnasta suunnattomuuteen, suunnattomuudesta suuntaan
Hitaus antaa aikaa sukeltaa kokemukseen ja opettaa vähitellen tuntemaan kehon ja mielen yhtenä kokonaisuutena. Hiljaisuus on avain kuuntelemisen taitoon, ja kuunteleminen auttaa olemaan läsnä. Keho on lähin maailmamme ja hyvä paikka aloittaa. Omasta sisäisestä maisemasta kumpuava liike on kieli, jossa mieli ja keho ovat paradoksaalisesti yhtä. Aistien herkistyessä maailma rikastuu. Kun avaudumme läsnäolon kokemukselle, löydämme maailmasta oman tarinamme, joka on osa suurempaa, yhteistä kertomusta. Butoh on liikkeen runoutta, ei ennalta annettua tanssia.
Liikkeellistä kokemusta ei tarvita. Tärkeintä on oma kokemus tästä hetkestä. Arvostelematon, kuunteleva asenne tuo iloa, luovuutta ja rohkeutta. Butoh on turvallista ja monipuolista kehollista harjoittelua, jossa tulet sinuiksi oman kehosi kanssa ja voit saada eheyttäviä kokemuksia liikkumalla luovasti juuri omasta kehostasi käsin. Se voi myös lievittää esillä olemisen jännitystä ja vahvistaa luottamusta omaan läsnäoloon.
Ulkoisesti liike voi olla lähes huomaamatonta. Harjoitus ja tanssi voivat tapahtua seisten, istuen tai makuulla. Mielikuvat, rento keskittyminen, hiljaisuus ja hitaus tukevat läsnäolon kokemista.
Oma polkuni butoh’n parissa
Tutustuin butoh’hon vuonna 2007 ja aloin opettaa sitä pian sen jälkeen. Se tuntui läheiseltä sille, mitä olin omissa kokeiluissani etsinyt, ja sille, mitä olin pitänyt tärkeänä esiintyessäni ja kouluttaessani muita. Vuonna 2008 aloin kouluttautua ja esiintyä pietarilaisen Odddance Theatren kanssa. Vuonna 2009 perustin Masha Salanginan kanssa butoh.name Mythopoetic Theatren, joka sai myöhemmin nimen MO Teatteri. Lue lisää: MO-teatteri ja Biografia.
Butoh, valokuvaus ja qigong
Nämä harjoitukset ammentavat samasta lähteestä. Butoh’ssa, omakuvavalokuvauksessa ja terveysqigongissa tutkin samaa maastoa: sitä, missä oleminen kohtaa ilmaisun, missä läsnäolo tulee näkyväksi ja missä itse liukenee aitoon kohtaamiseen.
- Valokuvauksessa en rakenna elettä, vaan annan sen nousta. Lue lisää: Valokuvaus, Valokuvakokoelma Butoh ja Videoteoksia.
- Qigongissa työskentelen saman kehon, hengityksen, mielen ja energian yhdistämisen parissa. Lue lisää: Terveysliikunta Qigong ja Videot Qigong.
Tilaa avaamassa, ei selittämässä
En pyri selittämään. Pyrin avaamaan tilan.
Jos tämä työ kutsuu hitauteen, heijastukseen tai tunnistamisen tunteeseen, se riittää. Toivon sen toimivan vähemmän väittäminä ja enemmän peileinä, paikkoina, joissa voi levähtää, kysyä tai muistaa jotain sanatonta.
Viime kädessä tämä työ on oppimista seisomaan ajan sisällä yrittämättä hallita sitä ja antamaan valon, toivon, rakkauden, kiitollisuuden, liikkeen ja hiljaisuuden täydentää lause.
