Butoh kutsuu pysähtymään hetkeen; hitaus ja intensiivisyys ovat vahvuus ja mahdollisuus irtautua hetkeksi menneestä sekä tulevasta. Butoh-työpajan tavoitteena voi olla muun muassa uudenlainen ja laajempi itsetuntemus. Butoh’n harjoittelua voi luonnehtia mahdollisuudeksi oivaltaa itsensä. Oma elämänkokemus on pohjana matkalle, jonka tarkoituksena on tutkia omaa liikettä, läsnäoloa ja sisäistä maisemaa, omaa tarinaa.
Butoh-harjoittelussa kokemus, oma keho ja mielikuvat ovat harjoittelun lähtökohtina, eikä muoto tai esteettinen sopimus. Keho sellaisenaan on puhutteleva ja kokemuksista rikas. Butoh’ssa mielikuvat muuntuvat liikkeeksi ja liikkumattomuudeksi, kauneudeksi ja läsnäoloksi. Butoh on värikäs ja luova, omakohtaisuutta lähestyvä tapa harjoitella kehoa ja mieltä yhtenä ja yhdessä, sekä kiehtova esitysmuoto. Ei-arvottava, kuunteleva asennoitumistapa harjoitteluun tuo luovuuden ja uskaltautumisen iloa kokijoille ja saattaa olla auttamassa muun muassa esillä olemisen jännittämisen lieventämisessä.
Butoh on turvallista ja monipuolista kehollista harjoittelua, jossa tullaan sinummaksi oman kehon kanssa. Butoh'ssa saadaan eheyttäviä kokemuksia siitä, kun saa liikkua luovasti juuri omasta kehostaan käsin. Liike voi ulkoisesti olla lähes huomaamatonta ja harjoitus ja tanssi voivat tapahtua seisten, istuen tai makuulla. Mielikuvat, rento keskittyminen, hiljaisuus ja hitaus tukevat läsnäolon kokemista.
Butoh'a toteutetaan hetkessä olemisesta, rentoudesta, hiljentymisestä ja vuorovaikutuksesta, lyhyesti sanottuna luonnollisesta läsnäolosta: suurenmoisille ihmisille, jotka ovat kiinnostuneita kuuntelun, omalaatuisuuden ja hiljentymisen taidoista elämässä. Ymmärrys siitä, mitä on, kasvaa. Näin omat toimintatapamme monipuolistuvat ja kykymme toimia taitavasti vahvistuu.
Esiintyjille, teatterissa ja näyttämöllä työskenteleville sekä erilaisille esiintymisestä ja luovasta liikkumisesta kiinnostuneille ryhmille ja tekijöille räätälöidään erilaisia koulutus- ja ohjauskokonaisuuksia fyysisen teatterin osa-alueilta; höystettynä Butoh'n tarjoamalla lähtökohdalla putsata ensialkuun oleminen ja tekeminen, jotta jotain uutta voi olla syntyäkseen. Keho sellaisenaan on puhutteleva ja kokemuksista rikas.
Butoh on valoisa ja luova tapa harjoitella ja vahvistaa läsnäoloa, kehollisuutta ja vuorovaikutusta, sekä kiehtova esittävän taiteen laji. Butoh-työpajoissa on toisinaan mahdollisuus (vaan ei pakko) osallistua esitykselliseen tapahtumaan, aivan ensikertalaisenakin.
Butoh ei esitä, miten asiat ovat, mutta se vahvistaa yhteyttä omaan itseen, hetkeen ja tilaan, jolloin asiat alkavat näyttäytyä kirkkaampina. Butoh ja Butoh'n harjoittaminen ovat tapoja tiedostaa oma itsensä ilman ennakkoluuloja, määreitä ja tavoitetta. Butoh merkitsee putsausta, sosiaalisesta lihasta eroon pääsemistä, tosi-itseyden löytämistä. Tämä mahdollistaa sellaisuuden esiin marssimisen ja yhteiskunnan antamien määritelmien ja merkityksien hälvenemisen omassa kokemisessa, kauneuden ymmärtämisessä, taiteessa sekä tavassa elää - positiivista ja luovaa energiaa ilman teon pakkoa.
Butoh on harjoitusmuoto, kehollista ja henkistä harjoittelua ja kiehtova esitysmuoto. Parhaimmillaan Butoh on yhtä aikaa ravistelevan, jopa huumorinsävytteisen anarkistista, mutta lisäksi lähes pyhällä tavalla perinteellistä, jopa rituaalisuuteen saakka. Butoh kykenee palauttamaan mieliimme joitain arkaaisia, ikiaikaisia ja jo menneitä säveliä, värejä ja väristyksiä, joita emme aivan kykene pukemaan sanoiksi, koskettamaan omaa sisäistä maisemaamme. Silti Butoh on hyvin konkreettista. Keho on aina konkreettinen. Se ei voi olla abstrakti. Butoh’ssa kokemus ja keho ovat harjoittelun ja esityksen lähtökohtina, eikä muoto tai esteettinen sopimus. Pelkkä keho on itsessään äärimmäisen puhutteleva ja kokemuksista rikas. Butoh’ssa ihminen löytää kokemuksia, joissa voi vain hämmästyä omaa sitkeyttään, monipuolisuuttaan ja vahvuuttaan, jokainen omista lähtökohdistaan käsin.
Butoh’ssa on olennaista se, että tarve todistaa jotain sekä tarve todentaa, että on olemassa, rauhoittuu. Lisäksi nälkä tämän olemassa olemisen tunteen ylläpitämiseen jatkuvalla palautteen ja ärsykkeiden virralla tyyntyy. Tällaisen rauhoittavan kokemuksen Butoh voi harjoitusmuotona ja esityksenä antaa kokijoille. Ihminen on kovin nälkäinen ärsykkeille ja yhteiskunta vastaa tähän nälkään monin tavoin. Siksi on tervehdyttävää ja hyvinvointia edistävää saada välillä taukoa ärsyketulvaan ja oppia, ettei itse katoa, vaikkei itseä, minää, koko aikaa rakennettaisikaan, ikään kuin muodostettaisi meluisaa ulkomaailmaa vasten. Butoh on taito nähdä asiat rauhallisemmin ja selkeämmin, sisäistä tietoa kuuntelemalla koko keholla ja mielellä. Butoh on hiljaisuutta ja liikkumattomuutta, läsnäolon liikettä ja hyväksyvää naurua.
Butoh tarjoaa kokemuksia ja tajunnanmalleja, jotka voivat tukea arkielämän hyviä puolia, vahvistaen näin eheyttä ja hyvinvointia. Ihmisen suhde maailmaan alkaa omasta itsestä ja Butoh’n vastuuseen kannustava hyväksyvyys antaa valmiuksia kohdata maailma eheyden kokemuksesta käsin. Suhde itseen ja maailmaan saattaa tulla vähemmän ristiriitaiseksi ja vastuu omasta itsestä kasvaa samalla, kun ymmärrys itsen pärjäämisestä vahvistuu.
Myötätunnossaan ja humaaniudessaan Butoh lähestyy elämänkatsomusta, filosofiaa tai sitten Butoh’n voidaan katsoa olevan periaate tai asenne, jolla lähestyä asioita, liikettä, olemista ja taidetta. Butoh periaatteena on yksi tapa ja mahdollisuus lähestyä ihmistä ja kaikkea elollista, olematta kuitenkaan ohjeellinen tai järjestelmä. Ainot asiat, mitä oman ymmärrykseni mukaan Butoh voi ihmiseltä vaatia, ovat oman itsensä tunteminen, josta kasvavat vastuu elämästä ja rehellisyys. Mitkä seikat voisivat olla tärkeämpiä taiteessa ja elämässä?
Butoh hyvää tekevänä taiteena on taidetta, joka onnistuu eheyttämään tekijää, vastaanottavaa ihmistä sekä yhteiskuntaa, hoitaen (kollektiivista) sielua. Se on yksi henkisen kasvun menetelmä. Butoh ja Butoh-tanssijat pyrkivät tähän kasvamalla kohti selkeyttä, harmoniaa ja kauneutta, lähestyen arvottamatta elämän moninaisia puolia. Butoh’lla on mahdollisuus myötävaikuttaa sekä esityksinä että harjoitusmuotona ihmisen minäkuvaan positiivisesti, olla rakentamassa eheää yksilöä yhdessä ihmisen kanssa.
Terveys on virtaava tila, ei pysähtynyt määritelmä, ja ihmiselämään kuuluvat monenmoiset puolet, niin sanotut hyvät kuin huonotkin seikat, ja vaivat. Silti ihmisellä voi olla koko elämänsä tunne ja kokemus, että hän on terve, elävä ja eheä ihminen.
Butoh’ssa pyrkimyksemme on koskettaa olemista tai hetkeä, missä emme tiedä jostakin näkökulmasta, ettemme tiedä joltakin kannalta, siis etenkin, että emme tiedä itseämme emmekä suhdettamme hetkeen, tilaan ja toisiin. Tätä puhdasta olotilaa, olemista, tosi-itseyttä ja hetkeä kohti Butoh-tanssija liikkuu ja muuntuu, Butoh’ssa saamme mahdollisuuden tavoitella tällaista kokemusta ja antaa sen vaikuttaa elämäämme. Butoh’n ei tarvitse tauota, kun laitamme harjoitustilan oven kiinni. Tämä on osa Butoh’n eheyttävää, parantavaa tai virkistävää voimaa. Osku Leinonen 2012
Tutkimme mahdollisuutta lähestyä liikettä
- ylhäältä alas
- alhaalta ylös
- sisältä ulos
- ulkoa sisään
- mielestä ruumiiseen
- ruumiista mieleen
- ei mistään johonkin
- jostain ei mihinkään
- täyteydestä tyhjyyteen
- tyhjyydestä täyteyteen
- suunnasta suunnattomuuteen
- suunnattomuudesta suuntaan
Butoh’ssa tutkitaan ja kokeillaan, miten mielikuvat ja hiljentyminen muuntuvat oman, ainutlaatuisen kehon liikkeeksi ja liikkumattomuudeksi. Hitaus ja hiljaisuus sekä mielikuvat muuntuvat liikkeeksi, kokemukseksi ja läsnäoloksi.
Oma elämänkokemus on lähtökohtana reissulle tutkimaan omaa liikettä, läsnäoloa ja sisäistä maisemaa, omaa tarinaa. Perehtyneisyyttä liikkeelliseen työskentelyyn ei tarvita. Keho sellaisenaan on puhutteleva ja kokemuksista rikas. Harjoitukset pyrkivät häivyttämään ajatusta oikein tai väärin tekemisestä. Tärkeintä on oma kokemus läsnä olevasta hetkestä.
Hitaus antaa meille aikaa syventyä kokemukseen ja pikkuhiljaa harjaannuttaa tuntemaan oma keho ja mieli yhtenä kokonaisuutena. Hiljaisuus on avain taitoon kuunnella, ja kuuntelu auttaa meitä olemaan läsnä. Näin vuoropuhelu, dialogisuus, avautuu omalla painollaan avarakatseiseen kohtaamiseen itsen, kanssaihmisten ja maailman kanssa. Määränpäänä on hyvä olo, läsnäolon ja luovuuden kokeminen sekä ilo olemassaolosta.
Keho on lähin maailmamme. Siitä on hyvä aloittaa. Liike, kummuten omasta sisäisestä maisemastamme, on kehon kieltä, jossa mieli ja keho ovat, paradoksaalisestikin, yhtä sekä yhdessä. Butoh lähestyy tätä oman sisäisen maiseman liikettä, kutsuen sen vuorovaikutukseen maailman kanssa. Butoh on liikkeen runoa, ei-annettua tanssia.
Erityistä tämäntyyppisessä esillä olemisen harjoittelussa on se, että työskentelemme pääsääntöisesti ilman sanoja, emmekä rakenna rooleja. Ensitöiksi on ennemminkin hyvä pois rakentaa ja antaa sisäisen hälyn vaimentua, herkistyä aistimaan. Näin putsataan omaa, ainutlaatuista olemista kohti hyvältä tuntuvaa, kohinatonta läsnäoloa ja varmuutta; varmuutta olla tässä ja nyt, avoimena maailmalle.
Maailma rikastuu aistien herkistymisen myötä; avautuessaan läsnä olevan kokemiselle ihmiset löytävät maailmasta oman tarinansa, joka on osa suurempaa, yhteistä kertomusta.
Työskentelen liikkeen, pysähtyneisyyden ja itsetarkkailun rajapinnassa. Valokuvani eivät pyri vangitsemaan ratkaisevaa hetkeä, vaan viipymään hetkessä niin kauan, että se alkaa muuntua. Se, mitä kuvissa näkyy, on harvoin yksi ainoa silmänräpäys; se on aikaa, joka avautuu, kaartuu takaisin itseensä ja jättää jälkiä. Työ kumpuaa tarpeesta ymmärtää, miten olen maailmassa olemassa – miten minut nähdään, miten koen itseni liukenevan ja muodostuvan uudelleen, miten muisti, havainto ja läsnäolo limittyvät.
Valokuvaamisesta tulee hiljainen koe: mitä tapahtuu, jos en pyri hallitsemaan aikaa, vaan annan sen puhua?
Minua kiinnostaa enemmän kokemus kuin representaatio. Terävä kuva vastaa usein liian nopeasti. Epäterävyys, liike ja epävarmuus pitävät kysymyksen avoimena. Moni teos syntyy eksistentiaalisesta uteliaisuudesta: olenko kiinteä vai jatkuvassa liikkeessä? Missä minuus alkaa ja mihin se päättyy?
Seisoessani järven rannalla, pellolla, puun vieressä tai sumussa, asetan kehoni samaan virtaukseen tuulen, veden ja valon kanssa. Ihmishahmo ei ole hallitseva, vaan huokoinen. Pitkä valotusaika mahdollistaa tulemisen tilan olemisen sijaan. Se heijastaa muistin toimintaa – kerroksellista, valikoivaa, epätäydellistä. Kuvat eivät ole dokumentteja, vaan heijastuksia siitä, miltä tuntuu olla olemassa ajassa.
Tässä ajattelussa on yhteys butoh-tanssin perinteeseen. Kazuo Ohnon ajatus tanssista rukouksena, hitaana sisäisen liikkeen kuunteluna, resonoi työskentelytapani kanssa. Tatsumi Hijikatan ankoku butoh, pimeyden tanssi, muistuttaa siitä, että keho kantaa historiaa, varjoja ja hiljaisia kerroksia. Omissa kirjoituksissani butoh näyttäytyy kehollisena kuunteluna ja äärimmäisenä läsnäolona – liikkeenä, joka syntyy vasta, kun tekijä lakkaa esittämästä ja antaa olemisen liueta muotojen läpi. Tämä sama periaate ohjaa myös kameraani: en rakenna elettä, vaan annan sen nousta.
Palaan yhä uudelleen samankaltaisiin paikkoihin: järvenrannoille, pelloille, metsiin, puutarhoihin ja vuodenaikojen välisiin rajatiloihin. Nämä eivät ole dramaattisia maisemia, vaan hiljaisia ja usein ohitettuja. Minua vetävät puoleensa kynnykset – alkutalvi, loppukesä, aamun ensihetket, sumu, sulava jää. Hetket, joissa tilat limittyvät. Vesi, joka on lähes kiinteää. Valo, joka ei ole vielä täysin hereillä.
Nämä ympäristöt heijastavat sisäistä tilaa, jota tutkin: siirtymää ilman ratkaisua. Työskentelen yleensä yksin, varhain aamulla tai myöhään illalla, kun maailma tuntuu vähemmän tarkkailevalta ja rehellisemmältä.
Liike on ensisijainen työkaluni. En lisää maalauksellisia efektejä digitaalisesti; siveltimenvedot syntyvät ajasta itsestään. Liikutan kameraa, kehoani tai molempia valotuksen aikana. Joskus liikkuu kohde, joskus maailma kohteen ympärillä. Usein on epäselvää, kumpi on kumpi – ja juuri tuo epäselvyys on merkityksellistä. Ajattelen tätä liikemaalauksena pikemminkin kuin valokuvauksena.
Butoh’n periaatteet ovat tässä läsnä: hitaus, mikroskooppinen liike, sisäisen impulssin seuraaminen. Keho ei esitä liikettä, vaan tulee liikutetuksi. Valo muuttuu materiaaliksi. Aika muuttuu pinnaksi. Kuva tallentaa sen, mikä kulki läpi – ei vain sitä, mikä seisoi paikallaan.
Käytän omaa kehoani, koska se on aina saatavilla, mutta myös siksi, että se poistaa etäisyyden. Olen yhtä aikaa havainnoija ja havainnoitu. Kameran edessä minusta tulee havaintokoe. Kuinka paljon minua tarvitaan, jotta läsnäolo tuntuu? Missä kohtaa liukenen eleeksi, valoksi tai maisemaksi?
Joskus hahmo on selkeä, joskus lähes katoaa. Molemmat tilat ovat yhtä totta. Maskit, takit ja yksinkertaiset vaatteet eivät ole rooliasuja, vaan yksilöllisyyttä pelkistäviä elementtejä. Ne avaavat hahmon arkkityyppiseksi – muistoksi, todistajaksi, kulkijaksi, kaiuksi. Tämä muistuttaa butoh’n ajatusta kehosta astiana, joka voi kantaa jotakin itseään suurempaa.
Kamerani on Ricoh GR III. Arvostan sen pienuutta, hiljaisuutta ja huomaamattomuutta. Se ei vaadi huomiota, jolloin voin keskittyä tekoon itseensä. Työskentelen lähes aina jalustan kanssa. Pitkät valotusajat edellyttävät kärsivällisyyttä ja intentiota.
Käytän usein harmaasuotimia hidastaakseni aikaa entisestään. Osa kuvista syntyy itse rakennetuilla suotimilla – lasin, muovin tai teksturoidun materiaalin palasilla objektiivin edessä. Ne ovat tarkoituksella epätäydellisiä. Ne tuovat kuvaan vääristymää, pehmeyttä ja ennakoimattomuutta, aivan kuten muisti.
Prosessi on hidas, harkittu ja kehollinen.
Työhöni vaikuttavat fenomenologia, jungilainen individuaation ajatus sekä käsitys minuudesta emergenttinä, ei pysyvänä. Minua kiinnostaa tila havainnoijan ja havaitun välillä – kohta, jossa itse havaitseminen nousee aiheeksi.
Käyn hiljaista dialogia myös tieteen ja myytin kanssa: entropia, energia, signaali ja kohina, pisara ja valtameri. Ajatus on, että ymmärtääkseen avaruuden on liuettava siihen. Butoh’n perinteessä keho voi muuttua maaksi, vedeksi, tuuleksi – rajat hämärtyvät. Samalla tavoin kuvissani minuus ei ole kiinteä piste, vaan tapahtuma.
Valokuvaamisesta tulee hyväksymisen harjoitus – epävarmuuden, katoavaisuuden ja muutoksen hyväksymistä.
En pyri selittämään, vaan avaamaan tilan. Jos kuvat kutsuvat hitauteen, pohdintaan tai tunnistamisen tunteeseen, se riittää. Toivon niiden toimivan vähemmän väitteinä ja enemmän peileinä. Paikkoina, joissa katsoja voi levätä, kysyä tai muistaa jotakin sanatonta.
Lopulta tämä työ on harjoitusta siinä, miten seistä ajan sisällä yrittämättä hallita sitä – ja antaa valon, toivon, rakkauden, kiitollisuuden, liikkeen ja hiljaisuuden viimeistellä lause.
Self-Portrait Photography Galleria
Ricoh GR -sarja on yksi valokuvauksen ikonisia taskukameroita, jonka jokainen uuden sukupolven malli kasvattaa sarjan legendaarista mainetta. Sarjan ydin on yksinkertainen mutta voimakas: kompakti APS-C-kenno, kiinteä mutta korkealaatuinen objektiivi ja nopea reagointi, jotka tekevät kamerasta helpon kantaa ja käyttää missä tahansa tilanteessa. Näin GR-kameraa voi kantaa kuin muttaa liikkeen ja hetkien tutkimisessa – oli kyse katukuvauksesta tai pitkän valotuksen kokeiluista.
Uusin lippulaivamalli on Ricoh GR IV, jossa on päivitetty APS-C-koon CMOS-kenno (~25,7 MP), uusi kuvaprosessori (GR ENGINE 7) sekä 5-akselinen kuvanvakain. Kamera käynnistyy erittäin nopeasti, ja sen kuvanlaatu on erinomainen juuri siellä, missä valoa ja sen hienovaraisia nyansseja haluaa tutkia.
GR IV on myös saanut uudenlaisia versioita: GR IV HDF (Highlight Diffusion Filter), joka luo pehmeämmän, nostalgisemman kuvan korostaen valon ja varjon leikkiä – erinomainen moodikuvaan ja tunnelmaan perustuvaan työhön.
Vuoden 2026 alussa julkaistu GR IV Monochrome vie GR-linjan seuraavalle tasolle: se on erikoistunut mustavalkokuvaan, ja sen kenno on suunniteltu ilman värisuodatinta, jolloin kontrasti ja sävyjen rikkaus nousevat aivan uudelle tasolle. Mustavalkokuva korostaa valon ja varjon välistä dialogia tavalla, joka puhuu suoraan butoh-henkiseen visioon (valon, liikkeen ja hiljaisuuden tutkimiseen).
Aiemmat suosittuja malleja, kuten Ricoh GR III ja GR IIIx, ovat edelleen monen kuvaajan valinta – niissä on erinomainen APS-C-kenno ja kiinteä 28 mm (GR III) tai 40 mm (GR IIIx) objektiivi, mikä tarjoaa erilaisia näkökulmia maisemaan, katukuvaan tai henkilökuvaan.
Ricoh GR -sarjan vetovoima on osittain sen huomaamattomuudessa: kamera mahtuu taskuun, se on kevyt ja usein ihmiset eivät rekisteröi sitä – juuri näin käyttäjät ovat kertoneet, että GR muuttuu osaksi arkea eikä häiritse hetkeä.
Tämän lähestymistavan voi kytkeä omaan työskentelyyn ja butoh-filosofiaan: samoin kuin butoh-liike ei ole esitys vaan kuuntelua ja avautumista liikkeelle, kamera ei pakota hetkeä näyttäytymään, vaan tarjoaa tilan sille, että hetki voi tulla esiin omalla tavallaan. Molemmissa on kyse herkkyydestä, ajan ja tilan havainnoinnista ja siitä, mitä tapahtuu, kun liike ja pysähtyneisyys kohtaavat.
Pienikokoisuutensa vuoksi GR-sarja kannustaa liikkuvuuteen ja liiketoimiseen. Käyttäjä voi kantaa kameraa koko päivän ja havaita yksityiskohtia ja valontunteita, joita suurempi ja näkyvämpi laitteisto voisi häiritä. Tämä resonoi myös kontemplatiivisessa, kokemuksellisessa valokuvauksessa – aivan kuten butoh-tanssissa liikkeen lähde ei ole ulkoinen teko, vaan sisäinen kuuntelu. Ricoh GR mahdollistaa tämän kuuntelun tallentamisen kuviksi.
Mustavalkoiset mallit (GR IV Monochrome) sopivat erinomaisesti työkaluiksi saada aikaan kuva, joissa kontrasti, valo ja varjo kertovat tarinaa enemmän kuin väri. Tämä korostaa myös muistia, läsnäoloa ja kerroksellisuutta – teemoja, jotka ovat läsnä niin butoh-kirjoituksissa kuin omakuvaprojekteissani.
Ricoh GR -sarja on erinomainen valinta kuvaajille, jotka haluavat välineen, joka pysyy mukana liikkeessä, mutta tarjoaa silti ammattimaisen, uniikin kuvanlaadun. Uudet mallit – erityisesti GR IV ja sen variaatiot – laajentavat tätä kokemusta vielä pidemmälle, tarjoten vaihtoehtoja pehmeään tunnelmakuvaan ja puhtaaseen mustavalkoilmaisuun. Kun liität tämän omaan visioosi ja butoh-innoitukseesi – tutkimaan aikaa, liikettä ja hiljaisuutta – kamera ei ole enää vain työkalu, vaan kumppani valon ja läsnäolon tutkimuksessa.
Ricoh GR -sarja on erinomainen valinta kuvaajille, jotka haluavat välineen, joka pysyy mukana liikkeessä, mutta tarjoaa silti ammattimaisen kuvanlaadun. Uudet mallit – erityisesti GR IV- ja sen variaatiot – laajentavat tätä kokemusta vielä pidemmälle, tarjoten vaihtoehtoja pehmeään tunnelmakuvaan ja puhtaaseen mustavalkoilmaisuun. Kun liität tämän omaan visioosi – tutkimaan aikaa, liikettä ja hiljaisuutta – kamera ei ole enää vain työkalu, vaan kumppani valon ja läsnäolon tutkimuksessa.
